Uusi kirja Etelä-Kymenlaakson ilmavalvonnasta

Uusi kirja Etelä-Kymenlaakson ilmavalvonnasta

Ilmavalvonta oli merkittävä apuaselaji viime sotiemme aikana. Sen ansioksi on luettava, että vältyimme lukuisien ihmishenkien menettämiseltä ja säästyimme monilta aineellisilta vaurioilta. Ilmavalvontalottien valppaat silmät ja korvat havaitsivat lähestyvät hyökkääjät ja heidän antamiensa tietojen perusteella hälytettiin ihmiset suojautumaan. Ilmavalvonta antoi tiedot myös hävittäjille ja ilmatorjuntatykistölle, jotka pyrkivät tekemään vihollisen aikeet tyhjiksi.

Suomen sodanaikaisessa ilmavalvonnassa palveli tuhansia lottia sadoissa ilmavalvontatorneissa. Heitä työskenteli myös aluekeskuksissa (talvisodassa ipak eli ilmapuolustusaluekeskus, jatkosodassa ivak eli ilmavalvonta-aluekeskus), jotka vastaanottivat torneista tulevat viestit ja ryhtyivät niiden edellyttämiin toimenpiteisiin.  Etelä-Kymenlaaksossa oli jatkosodan aikana tilanteesta riippuen 10-20 ilmavalvonta-asemaa (-tornia), joista osa sijaitsi ulkosaarilla. Alueen ivak oli silloisessa Kymissä, aluksi Kierikkalassa ja myöhemmin Lankilassa. Molemmat keskukset oli sijoitettu kallioluoliin. Ne ovat edelleen löydettävissä maastosta. Luolat ovat kuitenkin melko huonossa kunnossa. Kierikkalan luola on veden vallassa ja Lankilan luolaan pääsyn estää vuosikymmenien aikana oven eteen kertynyt roju.

Maire Väyrynen Klamilan iv-aseman tornissa. Kuvassa näkyvät iv-lotan työvälineet kenttäpuhelin, kiikarit (pöydällä) sekä herätyskello (kaiteella).

Timo Yrjölä on kirjoittanut kirjan Tornijermu, joka kertoo virolahtelaisen ilmavalvontalotta Maire Väyrysen vaiheista jatkosodan aikana. Maire palveli aluksi Virolahden Klamilan ilmavalvontatornissa ja siirtyi sieltä Lankilan aluekeskukseen. Vuonna 1943 Suomi alkoi hankkia Saksasta ilmavalvonnan ja it:n tulenjohdon avuksi tutkakalustoa. Sodan viimeiset viikot Maire Väyrynen oli Helsingin Malmilla huippusalaisella Raijaksi nimetyllä ilmavalvontatutkalla.

Klamilan iv-aseman parakki Pyölinvuorella.

Kotka on nyt julkaistavassa kirjassa varsin keskeisessä asemassa, koska se työllisti paljon Etelä-Kymenlaakson ilmavalvontaa. Kotkan pommitukset ja tulipalot näkyivät kirkkaalla säällä myös Klamilan torniin, yöllä vielä paremmin kuin päivällä. Kaupungin satama ja teollisuuslaitokset houkuttivat neuvostopommittajia. Puutalovaltainen kaupunki kärsi vakavia vaurioita ja kokonaisia kortteleita paloi. Myös ihmishenkiä menetettiin. Ilman ilmavalvontaa hävitys olisi kuitenkin ollut vielä suurempi ja kuolonuhreja olisi tullut enemmän. Jatkosodan loppuvaiheissa hankittiin kaksi Irja-tulenjohtotutkaa kaupungin puolustusta vahvistamaan.

Irja-tulenjohtotutka 18.10.1944. 41.Rask.It.Ptri. (SA-kuva).

Nyt julkaistu teos, Tornijermu, ilmavalvontalotta Maire Väyrynen, perustuu suurelta osin kirjan päähenkilön jälkeenjääneeseen aineistoon. Maire Väyrynen oli säilyttänyt kaikki lottatoimintaansa liittyneet dokumentit

sota-ajalta. Jäämistöön sisältyy useita päiväkirjoja ja valokuva-albumeja. Lisäksi siihen kuuluu runsas kirjeenvaihto lottatovereidensa kanssa. Lähteinä on lisäksi käytetty arkistotietoja ja alan kirjallisuutta.

Tornijermussa kerrotaan myös Klamilan sodanaikaisesta elämästä. Varsinkin kylän sotasatama vilkastutti lottien vähäisiä vapaa-aikoja. Huvituksista ehkä suosituimpia olivat tanssikiellon takia salaa järjestetyt nurkkatanssit. Myös kylien iltamat monipuolisine ohjelmineen olivat asemasodan aikana suosiossa.

Moottoritorpedoveneitä Virolahdella. Klamila oli jatkosodan aikana veneiden tukisatama. (SA-kuva).

Tornijermussa on 273 sivua ja se sisältää runsaat sata kuvaa sekä kaksi karttaa. Normaalioloissa kirjan julkistustilaisuus olisi pidetty Virolahden Bunkkerimuseolla. Nykyisen tautitilanteen vallitessa se täytyi kuitenkin peruuttaa. Lisätietoja saa tekijältä p. 0500 318851 tai timo.j.yrjola@gmail.com